www.riidka.blogspot.fi

 

Sylvi suoritti hyväksytysti haun loppukokeen päiväosuuden 3.6. ja on näin Pelastuskoiraliiton kriteereiden mukaisesti hälykelpoinen pelastuskoira. Sen käyttäminen hälytyksissä riippuu siitä milloin hälytys tulisi, pääseekö muita meidän koirista paikalle ym ym. Eli jos se hälytys tulisi nyt sitä ei käytettäisi  

Mikään mallisuoritus koe ei ollut ilmaisujen osalta niinkuin odotettavissa oli, se kun on nyt päässyt menemään takapakkia viime aikoina taas. Kokeen alue siis noin kolme hehtaaria, kolme maalimiestä joista kaikki on löydyttävä ja aikaa noin puoli tuntia. No, niiden löytyminen oli erittäinkin mallikelpoista koska aikaa koko kokeeseen maastossa kului yksitoista minuuttia. 

Mutta jokaiselta maalimieheltä lähti ennen kuin alkasi ilmaisemaan tarkistamaan olenko minä tulossa. Testaajan mukaan tämä on kauneusvirhe mutta hyväksyi siis kokeen ja testaaja päättää. 

Sylvin kanssa tehdään nyt ilmasu treeniä, maanantaina treeneissä ihan vaan lähettämällä max kymmenen metrin päästä koiran maalimiehen luokse jonka näki. Palkka vaihettiin leluksi koska tarvitsee korkeamman vireen ilmaisuun jos aikoo sen haukkumalla tehdä että se kantaisi myös partioinnissa. 

Viimei aikaisten maalimieskokemustensa perusteella en ollut varma leikkiikö se niiden kanssa ollenkaan joten sovittiin että maalit vain heittävät sen koiralle ja minä leikitän. No teinkin ehkä yhden luona niin mutta sitten huomattiin että koira taistelee lelusta maalimiehen kanssa ja odottaa että leikitään sen kanssa. Sitten sai maalimieskin liikkua ja tehdä vaikka mitä kun toinen ei näe kuin liikkuvan lelunsa. Ja olisi jatkanut leikkiä vaikka uudelleen ja uudelleen vaikka kieli jo roikkui maassa asti. Ja mikä hienointa, ei vilkaissutkaan neljännellä maalimiehellä enää minua vaan tarjosi lelua maalimiehelle Sylvi pieni saalistaja. 

Jatketaan nyt pistoina tätä vireen nostoa ainakin siihen saakka että taas alkaa ilmaisu tökkiä, sitten saatan ehkä antaa periksi että tuo koira on rullakoiraksi syntynyt  On sillä kyllä minusta luonteessa ja luontaisesti enemmän taitoja ja taipumuksia rullailmaisuun kuin haukkuun varsinkin kun se on sen väärässä mielentilassa alunalkaen oppinut mutta tällä mennään eikä meinata vielä ainakin tästä eteenpäin.

Eikä tarvinnut alkaa tähän hätään ilmaisun vaihtoon ryhtymistä edes miettimään koska lähdemme elokuussa Kuopion Pelastusopiston järjestämälle Pelastuskoiraohjaajan peruskurssille. Maanantaista perjantaihin on kurssin kesto ja postissa tuli Aluehallintovirastolta pelastuslakiin nojaten määräys osallistua kurssille jotta siinä ei ole sitten työnantajallakaan mitään sanomista voidaanko lähteä vaiko eikö  Ei ne kyllä vielä edes asiasta tiedä kun tässä lomaillaan enste. 27.-31.8. on nuo tarkat päivämäärät kurssille. Meidän yhdistyksestä lähtee kaksi ja koska pelastusopistolle tarvitaan puollot niin omalta yhistykseltä kuin alueen Pelastuslaitokselta niin meidät lähtijät on nyt sitten varattu väestönsuojeluohjelmaan tai hallintaan tai mikäsenytoli?!  

Koirat on tuolla kurssilla mukana välineinä mutta niiden treenaus ei ole tässä se pääasiallinen aihe vaan kaiken sen muun treenaaminen mitä hälytyksissä tapahtuu. Mutta oikein lämmöllä odotan tuota kokemusta ja siittä sitten varmasti lisää kun on sielä käyty  

 Torstaina tein Aatulle jäljen pätkän, muutama sata metriä. Loppui esineeseen ja vanheni vain puoli tuntia. Ennen kuin lähdettiin jäljelle esineen nostoharjoitus. Jälki oli liian tuore, kaahottaa menemään vielä enemmän kuin kunnolla vanhentuneella. Oltiin vähän hukassa ja vähän oiottiin jäljellä, taisi saada hajua loppupätkästä ennen aikojaan. Lopussa esine nousi vallan mainiosti, vielä annan sille tuo-käskyn kun näyttää saaneen hajun esineestä ja alkaa sitä etsimään. 

Sylpylle kolme keppiruutua ja kaksi pienen pientä jäljen pätkää jotka päättyivät keppiin. Keppiruuduissa meinasi lähteä vähän laajemmalle alueelle jälkeä nostamaan mutta uudelleen otettuna jäi siihen lähelle jossa ruutu olikin ja nosti kaikki kepit mallikkaasti. Ensimmäisen jäljen pätkän nosti, lähti takajäljelle ja sitten itse kääntyi takaisinpäin ja jatkoi oikeaan suuntaan, ja keppikin nousi 

Toisella pätkällä nosti myös kepin mallikkaasti.

Viime viikon maanantaina hakutreeneissä päätin maalimiesmäärän  nostaa vielä yhdellä sitten viime kerran, viiteen. Sen lisäksi kolme niistä kokonaan peitettyinä ja vielä senkin lisäksi niin vaikea maasto että jos koira ei ihan jaloissa kulkenut ei ollut hajuakaan missä asti se menee. Eikä Sylvi ihan jaloissa ruukaa kulkea... Peitetyillä ukoilla oli palkka ja muilla palkkasin itse.

Aattelin kyllä että otanko ne viisi vain tien reunoille mutta enpä sitten ottanut 

Töitä jaksoi koira tehdä koska pitkähän etsintä siitä tuli. Mutta ainoatakaan peitettyä ei alkanut heti ilmasemaan vaan lähti hakemaan minua. Hups. Hyvä asia oli se, että jostain tiesin aina että se on ukolla käynyt joten yhtäkään ei kuitenkaan jätetty. Sitten kun sai minut mukaan meni ukolle ja ilmasi, joidenkin luona silloinkin kesti vielä jonkun pyörimisen ennekuin haukku irtosi.

Hyvä asia oli myös se, että tämä alkoi jo heti ensimmäisellä maalimiehellä joka löydettiin suht nopeasti. Eli tämä ei nyt liittynyt sen kuntoon. Viimeinen maalimies joka löydettiin ei ollut peitettynä, löysi sen ilman minua ja ilmasu oli kuin oppikirjasta ja haukkui kunnes minä pääsin kivien ja ryteikköjen takaa paikalle.  

Peitetyillä kävin itse nostamassa peitettä ja maalimies palkkasi. Ainakin yhdellä koira pakitti reilusti kun ukko alkoi kehumaan ja avasi purkin. Eli tämä osoitti taas sitä mitä olen miettinyt, en voi olla aivan satavarma että tuo koira pitää mielekkäänä sitä että maalimies on aktiivinen, kehuu jne. Joten vähemmän hallaa tehdään sitten kun maalimiehet eivät enää tee yhtään mitään, ovat vain välineitä joita koira saa etsiä ja minulta saa sitten palkan, sitä se ainakin arvostaa. Se on Sylpylle vähän enemmän vain meidän juttu ja maalimiehet tosiaan vain "esineitä" joita me yhdessä etsimme ja sitten meillä on kauhian kivaa kun me löydetään jotain   Etsiminen onkin sen vahvinta alaa mistä se kuitenkin tykkää hirmuisasti ja se ei ole kärsinyt koskaan vaikka ukolla on tapahtunut ties mitä matkan varrella. 

Mutta oli sen verran hyvät treenit että nyt tiedetään taas mitä treenata 

Sunnuntaina oltiin tokoilemassa ja sen jälkeen mentiin maastoilemaan. Tehtiin Sylpylle pieni peitettyjen maalimiesten ilmasun palautus. Koira katseli kun maalimies eteni ihan "tasasella maalla" kymmenen metriä ja painui peitteen alle. Sitten lähetys kuten pistolle. Ei ongelmaa ilmasussa eikä miettinyt ollenkaan kun ukolle pääsi. Minä palkkasin, otin koiran sivuun ja taas sama homma. Ei ongelmaa seuraavallakaan. Kolmannella kerralla ukko meni kiven viereen aavistuksen enemmän piiloon, ei ongelmaa. 

Keskiviikkona oltiin hakuilemassa taas. Nyt otin Sylville metsäpolun varrelle neljä maalimiestä peitettynä aika lyhyen välimatkan päässä toisistaan. Ennenkuin niille mentiin tehtiin kerran sama katselutreeni mitä sunnuntaina tehtiin. Juoksi ukolle, taisi haukkuakin ja sitten juoksi takaisin minun luo. En tehnyt mitään ja sitten takaisin ukolle. Etenen aina koiran luo kun ovat näköetäisyydellä vain silloin kun se haukkuu ja sen se on ihan kivasti oppinutkin. 

Olisi pitänyt ottaa uudestaan sama homma että menisi kuin pitäisi mutta jälkiviisaushan se on viisautta parhaimmillaan. Nyt lähdettiin kuitenkin suoraan nostamaan neljää muuta maalimiestä. En muista alkoiko heti haukkua kaikilla vaiko eikö mutta jokaisella tarkisti että minä olen lähellä. Ei kuitenkaan ukolta lähtenyt kauas koska minäkin olin niin lähellä. 

Kokeessa voisin sitten testaajalle ilmoittaa ilmaisuksi sekä haukkuvan että peitettyjen maalimiesten kohdalla kertovan 

Jälkeä tehtiin kerran pidempi jälki jonne makkaraa 7 askeleen - pidemmän pätkän välein, maasto vaikeaa ettei pystynyt koiraa katselemaan, vain keskittyä että pääsee eteenpäin ilman että on risut silmissä. Mutta päästiinhän loppupalkalle ja mitä katselin välillä niin oikein kivastikin eteni. Jälki meni kiven päältä, siinä kohtaa meni ohi ja sitten löysi minne jälki jatkuu.

Muuten ollaan tehty keppitreenejä. Keppiruudusta nostaa esimerkillisen mallikkaasti kepin, pienen jäljen pätkän päästi nosti ensin esimerkillisen mallikkaasti ja toisella pätkällä meni sitten yli ja jatkoi jäljestystä. Minä seisoin paikallani ja koira kierteli ees taas ja jatkoi vain jäljestystä kunnes koitti se hetki että meni kepin yli uudelleen ja bongasi sen ja sitten sekin nousi. Tämän jälkeen ollaan tehty lisää keppiruutuja joista nousee aina keppi hienosti.

 

Aatukin teki pitkän jäljen joka kulki metsässä ja välillä ylitti pellon pätkän ja päättyi esineeseen. Ennen jäljelle lähtöä tein pienen esineruudun ja harjoiteltiin esineen nostamista ensin. Jälki meni Aatumaiseen tapaan nopeasti ja mallikkaasti, paitsi sitten kun tultiin pellolle niin pieni kadotti koko jäljen. Ei saanut siitä kiinni pellolla ollenkaan, nosti sen uudelleen sitten peltopätkän toiselta puolelta mistä metsä taas alkoi. Lopussa esine nousi ja siitä vasta sai vinkulelun 

 

 Keskiviikkona tein Sylville jäljen. Sataa tihkutti melkein koko ajan, vanheni ehkä noin vajaa tunnin. Pituutta ehkä 100-150 metriä. Makkaraa noston jälkeen hetken joka askeleelle, sitten joka kolmannelle, joka viidennelle, joka seitsemännelle askeleelle ja välillä ei ollenkaan kymmeneen metriin. Matkan varrelle alkupuolelle kulma jonka jälkeen taas hetken joka askeleelle makkaraa. Loppuun sitten taas vähän tiuhempaan. 

Nosti hyvin, jäljesti kivasti ja hyvinkin tarkasti. Tuntui olevan oikeinkin sopivan matkan välein makkaraa. Kulmasta meni yli, teki ympyrän ja palasi takaisin ja löysi minne jälki jatkuu. Toisen kerran meni yli jäljestä ikävässä maastossa, semmosta  tiheää kasviajonkanimeäentiedätaimuista. Siinä meni vauhdilla kasvikohdan yli ja sitten huomasi ettei ole enää jäljellä, selvitti senkin itse ja löysi takaisin jäljelle.